Fi En Sermon in Seattle 07.07.2009

Seurojen aluksi hiljennymme rukoukseen.

In the beginning of our service, we will join in prayer.

Pyhä ja vanhurskas, kaikkitietävä ja kaikkinäkevä Jumala.

Righteous, all-knowing and understanding God.

Me pyydämme, että lainaisit Pyhää Henkeäsi.

We ask that You would loan us the Holy Spirit.

Antaisit sen sanasi selittäjäksi.

And would give us as interpreter of the Word.

Niin, että se ohjaisi palvelijasi puhetta.

That it would guide the speech of your servant.

Isä, tiedämme, että kaikkialla siellä, missä Sinun Henkesi ohjaa–

And you know, wherever the Spirit leads.

Siellä myös sinun seurakuntasi rakentuu.

And there your congregation is constructed.

Isä, kiitämme sinua suunnattoman hyvästä huolenpidostasi.

We thank you for taking great care of us.

Olet varjellut meitä jälleen tänä päivänä ajallisesti.

You have protected us today temporally.

Olet siunannut meille jokapäiväisen leivän.

And have blessed us with our daily bread.

Mutta aivan erityisesti kiitämme sinua, Isä, siitä, että olet antanut meille tänäkin päivänä synnit anteeksi.

But above all, we thank you, Father, for forgiving our sins.

Että nyt, kun me sinua rukouksessa lähestymme–

And now, as we approach you in prayer.

Saamme tehdä sen sinun lapsenasi.

That we can do it as your children.

Luottaen, Isä, siihen, että sinä kuuntelet meitä.

And trusting that you will hear us.

Sinä, Isä, tiedät, mitä me tämän illan seuravieraat tarvitsemme.

You, Father, know what as guests at your services we need.

Me, Isä, tiedämme, että me tarvitsemme sinun sanaasi uskomme vahvistukseksi.

You, Father, know that we need Your Word for strengthening of our faith.

Me pyydämme, että sinun sanasi tänä iltana meitä lähestyisi lämpimästi.

We pray that your Word would approach us warmly this evening.

Armolla ja totuudella.

With grace and truth.

Että saisimme kokea evankeliumin kautta Kristuksen läsnäolon.

That through the Gospel, we can experience Christ near us.

Sinun armoasi me tarvitsemme.

Your grace is something that we need.

Siunaa seuramme. Aamen.

Bless our service. Amen.

Luen Paavalin epistolasta Titukselle, sen toisesta luvusta jakeet 11–13.

I will read from the Epistle of Paul to Titus, second chapter, verses 11 to 13.

Hyvin tuttu teksti.

Familiar text.

Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt, joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot ja tässä maailmassa siveästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään. Ja odottamaan autuallista toivoa ja suuren Jumalan ja meidän lunastajamme Jeesuksen Kristuksen ilmestystä. Aamen.

The eleventh to the thirteenth verse: For the grace of God that bringeth salvation hath appeared to all men, teaching us that, denying ungodliness and worldly lusts, we should live soberly, righteously, and godly, in this present world; Looking for that blessed hope, and the glorious appearing of the great God and our Saviour Jesus Christ. Amen.

Jos tälle tekstille antaisi jonkun nimen.

If one were to give this text a certain name.

Se voisi olla vaikkapa armoteksti.

It could be called the text of grace.

Mitä on Jumalan armo?

What is God's grace?

Sitä sanaa paljon käytetään meidän saarnoissamme ja keskusteluissamme.

That word is used often in our sermons and in our discussions.

Sitä käytetään myös Jumalan valtakunnan ulkopuolella.

It is used outside of God's kingdom as well.

Sitä on oikeastaan aika vaikea selittää, mitä se on.

It's rather difficult to explain what it is.

Ei oikein löydy sanoja, millä sitä kuvaisi.

It's hard to find words with which to picture it.

Se onkin ehkä enemmän sellainen asia, joka koetaan uskon kautta.

It could be something that is experienced through faith.

Sitä ovat jotkut yrittäneet erilaisilla vertauksilla kuvata, mitä se voisi olla.

Some have tried to use different parables to illustrate what it means.

Minä olen esimerkiksi kuullut sellaisen kuvauksen.

I've heard of such an illustration.

Että mies istuu kuolemansellissä ja odottaa kuolemantuomion täytäntöönpanoa, joka alkaa auringon noustessa.

Someone who is sitting in a cell waiting for his death sentence, waiting for the sun to rise.

Niin ennen niitä tuomion täytäntöönpanoja, siihen selliin ilmestyy ihminen, joka vapauttaa tämän tuomitun tuomiosta ja astuu hänen tilalle.

But before the judgment could be carried out against him, a man comes in and takes his place in the cell.

Eli astuu kuolemaan armon tämän tuomitun tilalle.

And takes the place of this death sentence for this man.

Tämä on ehkä hyvä kuvaus, mutta ei se siltikään kuvaa sitä kaikkea, mitä Jumalan armo pitää sisällään.

This is a good illustration, but it does not entirely explain what God means by grace.

Nimittäin meidän uskovaisten ihmisten elämässä ja uskon kilvoituksessa kaikki asiat ovat armon varassa.

In our life of faith, everything is dependent upon grace.

Että jos ei olisi armoa, niin ei olisi uskovaisia.

If there were not grace, there would not be believers.

Jos ei olisi armoa, niin näitä seuroja ei olisi kannattanut edes järjestää.

If there were not grace, it would not be worthwhile arranging these services.

Jos meidän uskovaisten keskuudesta ja seuroista otetaan armo pois, niin meillä ei ole mitään.

If grace were taken away from our midst and from our service, we would have nothing.

Armo nostaa ja armo kantaa ja armo opettaa.

Grace uplifts and carries and teaches.

Kristuksesta sanottiin, että hän oli täynnä armoa ja totuutta.

It is said of Christ, that he was full of grace and truth.

Tämä on ehkä syytä aina todeta, kun puhutaan armosta, että armo esiintyy aina yhdessä totuuden kanssa.

It is such that grace always appears with truth at the same time.

Ja kun ne ovat liikkeellä, niin ne kulkevat aina siinä järjestyksessä, että ensin, ensin tulee armo ja sitten tulee totuus.

When they are moving together, it's always that grace is first, then truth.

Tuolla on Longview'n suviseuroissakin sen kuulimme siinä yhdessä tekstissä.

In the Longview summer services, we heard this in this one text.

Oliko se Keith Vaaraniemi, joka siitä saarnasi?

Or was that Keith Vaaraniemi that spoke of this?

Kun Jeesus sanoi sille syntiselle naiselle: "En minäkään sinua tuomitse."

Where Christ told this sinful woman that I will not judge you.

Ja sitten sanoi sen jälkeen myöskin totuuden.

But after that, he followed up with the truth as well.

Mene ja älä enää tee syntiä.

Go and sin no more.

No, tässä tekstissä jotenkin nämä kaksi asiaa kulkevat hyvin käsi kädessä ja yhdessä.

I see in this text that these matters go hand in hand or walk together.

Miksi meidän on joskus tämmöinen vaikea uskoa ja luottaa siihen, että armo on se, joka riittää?

Why is it so difficult for us to trust and believe that grace is sufficient?

Miksi tahtoo sitten yleensä käydä sillä tavalla, että totuus menee armon edelle?

How come it seems like the truth goes before grace?

Kerron esimerkin omasta elämästäni.

I'll give an example from my own life.

Meidän tytär oli Opistossa.

Our daughter was at the Opisto.

Aivan jostakin pienestä asiasta. Sitten kun oli sääntöjä rikkonut, niin hänet laitettiin pakkolomalle.

From some small infraction or breaking the rules, she was put on forced leave.

Vaimo soitti minulle sitten työmatkalla illalla tulossa kotiin, että nyt on tytär joutunut pakkolomalle.

My wife called me while I was on a trip and told me that our daughter was on forced leave.

Ja minulle se oli valtava. Minulle se oli valtavan suuri pettymys.

To me, it was a great disappointment.

Minun oli vaikea sulattaa sitä, että minun tyttärelleni kävi näin.

It was difficult for me to accept that such a thing had happened to my daughter.

Oli hyvä asia, että minulla oli vielä kotimatkaa sata kilometriä jäljellä.

It was good that I still had a hundred kilometers to go before I got home.

Jumala valmisteli minua kohtaamaan.

God prepared me for the meeting.

Minä tulin kotiin.

I got home.

Ja muistan, kun mä kohtasin tuon tyttären katseen keittiön lattialla.

And I remember how I met my daughter's gaze there in the kitchen.

Miten se oli katuva ja anteeksi pyytävä.

How she was full of contrition and pleading for forgiveness.

Minä siinä sitten vain totesin ne laulun sanat, että eksynyttä lammastansa hän on aina säälinyt.

I just stated the words of the song, that He has always pitied His lost sheep.

Ja sen vaikutus siihen tyttäreen oli se, että se tuli ja kapsahti minun kaulaani.

And the effect was that she came and embraced me.

Ja kysyi, että saatko sinä, isä, uskoa vielä anteeksi?

And she asked, "Dad, can I still believe my sins forgiven?"

Ja sen jälkeen oli hyvä istua siihen keittiön pöydän äärelle.

And it was very good to sit there at the kitchen table.

Että miten tämä uskovaisten käy Opistossa.

And how people are to behave there at the Opisto.

Minä kerron vielä toisenkin tapahtuman.

And I could relate one more event.

Suomessa oli yksiin seuroihin tullut nuori, uskovaisen kodin nuori poika.

To services in Finland had come one young boy from a believing family.

Tämä poika oli elänyt aikaisemmin jumalatonta elämää.

This boy had lived a rather ungodly life.

Hän oli epäuskoinen.

He was an unbeliever.

Ja seuroissa oli palvelemassa varmaan tästä moni muistaa sellainen kuin Arvi Hintsala.

The person serving at that time was Arvi Hintsala.

Joku meni sitten Arvi-sedälle kertomaan sakastiin, että tuolla seurapenkillä istuu nuori epäuskoinen poika, joka on tehnyt sitä ja sitä ja sitä.

Somebody went in the sacristy and told Arvi that such and such a boy is sitting in the pews that has committed these things.

Ja voisitko sinä setä mennä puhuttelemaan tuota poikaa?

And could you go talk to that boy?

Arvi oli mennyt tuon nuoren pojan vierelle istumaan siihen seurapenkkiin.

Arvi had gone and sat next to that boy in that church pew.

Ja käyttänyt kaikki Jumalalta saamansa lahjat siihen, että se esitteli tuolle pojalle, että mitä on Jumalan armo.

And used all the gifts that God had given him to explain to him what God's grace is.

Että miten Jumalan armo kohtelee syntistä.

And how God's grace approaches the sinner.

Tuo poika oli aikansa kuunnellut tuota esitystä.

The boy listened to this presentation for a while.

Ja sitten hän on parahtanut setälle ja kysynyt, että saako setä tällainenkin syntinen vielä omistaa tuon armon?

And asked, "Arvi, can such a sinful one still own this grace?"

Arvi oli siunannut tuolle pojalle evankeliumin.

And Arvi had preached the gospel to him.

Ja sitten he olivat jatkaneet keskustelua uskovaisen kilvoituksesta.

And then continued the discussion about the endeavor of the believer.

Täällä on teillä isiä ja äitejä, joilla on lapsia.

Here are fathers and mothers that have children.

Minä saatan uskoa, että teillä on ollut samoja vaikeuksia kuin minulla omassa kodissa.

And you have had probably the same difficulties that I have had at home.

En ole oikein aina jaksanut luottaa siihen, että Jumalan armo on se oikea opettaja.

And it's been difficult to trust in that God's grace is the teacher.

No, mieluusti olen aina aloittanut puhuttelun kovallakin totuudella.

And many times I've started the discussions with the harsh truth.

Se ei välttämättä ole tuottanut hyvää hedelmää.

It has not necessarily brought good fruit.

Jumalan armo on terveellinen.

God's grace is healthy.

Jumalan valtakunnasta on sanottu, vanhat saarnaajat ovat sanoneet, että se on... En muista, kuka on sanonut, että se on niin kuin sairaala, jossa sairaat potilaat hoitavat toisiaan.

These old preachers have said that God's kingdom is like a hospital, where the ill take care of the ill.

Minusta se on hyvä kuvaus.

To me, this is a good illustration.

Minä oletan, että mihinkään seuroihin ei ole tullut yhtään sellaista uskovaista, joka ajattelee, että minä olen tästä porukasta kaikista tervein.

I don't think there's any believer here that thinks that I'm the most healthy of the group.

Minä en toisten hoitoa tarvitse.

That I don't need the care of others.

Vaan tässä uskovaisten porukassa jokainen tuntee itsensä sairaaksi.

And then from the group of believers, we all feel ourselves to be ill.

Ja hoitaa toisia, kun Jumala siihen tilaisuuden osoittaa.

And take care of others, if God gives the occasion.

Ja on myöskin toisten sairaitten hoidon kohteena.

And also receives care from others.

Mutta tämä Jumalan terveellinen armo on siis terveellistä kaikille.

This healthy grace of God is healthy for everyone.

Ei ainoastaan uskovaisille.

Not only for the believer.

Mutta kyllä se on terveellistä myöskin epäuskoville.

It is also healthy for the unbeliever.

Mitä sitä esittelisi ulkopuolisille Jumalan valtakunnasta?

What would we suggest to the one on the outside of God's kingdom?

Mukavia, suuria perheitä.

Large, great families.

Tai hienoja toimitaloja.

Fine houses of worship.

Aktiivista toimintaa.

Lots of activities.

Ehkä sitäkin, mutta–

Maybe that too, but–

Ennen kaikkea kannattaisi esitellä sitä, mikä tässä valtakunnassa on oleellisinta.

Above all, we should present what is essential in this kingdom.

Mitä sanoit tuossa? Että sitä, mikä tässä valtakunnassa on oleellisinta. Mitäs sitä? Keskeisintä.

Oh, what, but better to tell them what is central.

Eli aivan tärkein asia.

Or what is the most important matter?

Ja se on Jumalan armo.

That is God's grace.

Jumalan valtakunnasta käytetään myöskin sellaista nimitystä kuin armon taivas.

Of God's kingdom, it is used the phrase Heaven of Grace.

Ja armon taivaasta sitten joskus siirrytään kunnian taivaaseen.

From the Heaven of Grace, we are moved to the Heaven of Glory.

Tie kunnian taivaaseen kulkee armon taivaan kautta.

The road to the Heaven of Glory passes through the Heaven of Grace.

Tässä tekstissä Paavali esittelee armosta tällaisen ominaisuuden, että se opettaa.

The apostle explains a feature of grace in that it teaches.

Armo on siis opettaja.

That grace is a teacher.

Ja tässä tällaisessa kielikuvassa, niin uskovaisethan ovat sitten oppilaita.

Example, the believers are then students.

Ja onko väärin ajatella, että Jumalan valtakunta olisi sitten tällainen armon koulu?

Would it be wrong to say that God's kingdom is just like the school of grace?

Eli käymme siis armon koulua, jossa on yksi ainut opettaja, jonka nimi on Armo.

We go to this school of grace, where the only teacher is Grace.

No, mihin tästä armon koulusta sitten valmistutaan?

And what do we graduate to when we go through this school of grace?

Siellä Suomessa, kun on käynyt lukion, niin sitten saa valkolakin.

In Finland, when you go through high school, you get a white cap.

Että tästä armon koulusta kun sitten valmistutaan, niin saadaan kunnian kruunu.

When we graduate from this school of grace, we get this crown of glory.

Ne kruunut on jo valmiina.

Those crowns are already prepared.

Ja siellä nimellä varustettuna ne odottaa päätöstilaisuutta.

That with our name, they await us at that commencement.

Ja jokaisen armon koulusta valmistuneen päähän painetaan kunnian kestävä kruunu.

And those graduates receive this crown of glory pressed upon their head.

Miten tähän kouluun voisi sitten pyrkiä?

And how do we get into this school?

Jos haluaisi tulla tällaisen armon koulun oppilaaksi, niin minkälaiset on pääsykokeet?

What kind of tests are there to get into this school?

Muistatko Raamatusta sen kertomuksen siitä nuoresta miehestä, joka tuli Jeesuksen luokse?

Do you remember that story in the Bible about the young man that came to Jesus?

Ja hänellä oli tällainen kysymys, että mitä minun pitäisi tehdä, että minä tulisin autuaaksi?

He had such a question that what must I do to be saved?

Voisiko tämän kysymyksen muuttaa, että miten minä pääsisin armon koulun oppilaaksi?

How could we change the question to ask, how do I become a student in this school of grace?

Kummallista tässä armon kouluun pääsemisessä on se, että ei saa omistaa mitään.

One condition for getting into this school is you can't own anything.

Täytyy olla omalta puoleltaan täysin ymmärtämätön ja tietämätön.

You have to be totally lacking all understanding and knowledge.

Niin sitten pääsee oppilaaksi.

Then you can become a student.

Se on aika vaikea pääsykoe.

They are pretty difficult tests.

Minä olen muutaman ihmisen kanssa keskustellut.

I have discussed with several people.

Ei tästä kauan aikaa ole, kun keskustelin Egyptissä yhden koptilaisen kristityn kanssa.

It wasn't long ago when I spoke in Egypt with a Coptic Christian.

Häntä kiinnosti elävä kristillisyys.

He was interested in living Christianity.

Hän oli jotenkin ihastunut joihinkin asioihin uskovaisen elämässä.

He admired some things in the believer's life.

Mutta pääsykokeet oli tuolle miehelle liian vaikeat.

But the entrance exams were too difficult for this man.

Hänen oli täysin mahdoton hyväksyä sitä, että kaikki se hengellisyys, jota hän omisti, olisi hylättyä.

It was too difficult for him to accept that all the spirituality that he owned would be denied.

Siellä Jesajan kirjassa on se kohta, jossa sanotaan, että–

The book of Isaiah, a part where it says:

Tulkaa ja ostakaa viiniä ja maitoa ilman rahaa ja ilman hintaa.

Come and purchase wine and bread without money and without price.

Että ostajalla on kauppavälineenä ei mitään.

That the purchaser does not have anything to use to trade.

Sellaisia ostajia houkutellaan armon kouluun pyrkijöiksi.

These are the types of people recruited to this great school.

No sitten, jos tätä ajatusta vielä jatkaisi, koska en tiedä, onko tämä hyvä vertauskuva.

If we were to continue, and I don't know if this is a good illustration or not.

Jokaisessa koulussahan on opetussuunnitelma.

And in every school, there is a curriculum.

Ja tietysti sillä opetussuunnitelmalla on tavoitteensa, mihin sillä pyritään.

And this curriculum has certain goals that it aims toward.

Tätä tekstiä voisi ajatella aivan kuin se olisi opetussuunnitelma.

And this text could be thought of as some sort of curriculum.

Armon koulun opetussuunnitelma.

The curriculum for the school of grace.

Muistatteko, mitä siinä sanottiin?

Do you remember what it said here?

Jumalan armo opettaa ensiksi jumalattomuuden hylkäämään ja maailmalliset himot. Se on aivan kuten ensimmäinen kohta.

The first point is that God's grace teaches the denying ungodliness and worldly lust.

Ja sitten toinen kohta on, että armo opettaa siveästi, hurskaasti ja jumalisesti elämään.

And then, the grace teaches us, as well, that we should live soberly, righteously, and godly.

Ja opetussuunnitelman viimeinen kohta on sitten se, että se opettaa odottamaan Jeesuksen toista tulemista.

And the last part of the curriculum is that we await the second coming of Jesus Christ.

Miehet, veljeni ja sisareni, onko tässä kaikki?

And think, brother and sister, is this it?

Voisiko näistä jättää jonkun pois?

Do we leave something out?

Vai pitäisikö näihin vielä jotakin lisätä?

Or should we add something?

Jos Jumala suo, niin nyt näitten kolmen kohdan äärellä–

We'll stop for a moment on these three points.

Sitten jos puheen lopuksi vielä esittäisin sen kysymyksen, että tarvitaanko vielä jotakin muuta?

And then at the end of my speech, I'll ask, do we need to add something else to this?

Tai voisinko jättää jotakin pois?

Or should we leave something out?

Minusta tällaiset kysymykset Raamatun äärellä ovat tärkeitä.

These kind of questions in the Bible are important.

Uskovaisena ihmisenä on kuin asetumme peilin eteen seisomaan.

As believers, we situate ourselves in front of the mirror.

Ja siinä voi esittää myöskin sellaisen kysymyksen, että olenko minä raamatullisesti uskomassa?

And we can ask that question, are we believing biblically?

Tämä ensimmäinen kohta oli siis se, että Jumalan armo opettaa jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot.

The first point here was that grace teaches us to deny ungodliness and worldly lusts.

Minä luulen, että tämä on aika tuttu asia kristillisyydessä ja uskovaisen ihmisen elämässä.

I believe this is a familiar matter in Christianity and for believers.

Tämä on aika helposti todettavissa, että juuri tällaista opetusta me tarvitsemme.

And it's clear that this is the type of teaching that we need.

Onko niin, että kun puhutaan jumalattomasta menosta, niin meidän mieliimme aivan kuin ensimmäiseksi nousevat tällaiset niin sanotut suuret synnit.

When we think of these worldly lusts, we think of these great sins or this ungodliness.

Totta on, että se on jumalatonta menoa.

It is true that it is ungodliness.

Mutta sitten meillä saattaa olla sellaisia aivan kuin pieneltä tuntuvia asioita.

We might have also those things that seem small.

Näytän esimerkin.

I'll give an example.

Uskovaisessa perheessä on poikia.

In a believing family, there are boys.

Ne joskus vaativat aika selkeääkin kasvatusta.

They sometimes need a determined or clear upbringing.

Sellaista suoraviivaista ohjausta.

Or some sort of straightforward guidance.

Ja minulla ainakin on sellaisia kokemuksia isänä, että joskus–

As a father, I've had such experiences.

Joskus sitä työtä on tehnyt aivan kuin lihan käsivaralla.

I have sometimes done those with the arm of the flesh.

Mitä se on?

And what is this?

Ei se ainakaan jumalallista menoa ole.

It's not acting in a godly manner.

Jos uskovaisen perheen isä vihasta ja lihan vaikutteissa omassa kodissaan käyttäytyy.

If a believing father acts according to the flesh in the family.

Tai se, että me puhumme toisista uskovaisista kuin selän takana pahaa.

Or if we speak evil behind the backs of other believers.

Tai me kadehdimme toisia.

Or if we are envious of others.

Me valehtelemme.

Or if we lie.

Voi, voi, näitä on luettelemisen asti.

And oh, there's a long list.

Sielunvihollinen saattaa eksyttää ajattelemaan, että niitä arjessa olevia pieniä asioita ei nyt välttämättä tarvitse korjata.

Or the enemy of the soul might say that those little matters do not need to be taken care of in everyday life.

Jos minä nyt vihassa esimerkiksi omalle vaimolleni jotakin sanon.

Or if in anger, I tell something to my own wife.

Niin sehän kuuluu elämään, ei sitä tarvitse korjata.

That's part of life, and we don't need to take care of it.

Ei se niin ole.

It's not this way.

Kyllä Jumalan armo opettaa myöskin niitä panemaan pois.

God's grace teaches us to put those matters away as well.

Ja joskus joutuu toteamaan, että se vasta joskus vaikeaa onkin.

We find out that those are the difficult ones.

Ainakin minulle.

At least for me.

Olen sitä monesti ajatellut, että vaikka oltu naimisissa kolmekymmentäviisi vuotta–

I've thought that even though I've been married thirty-five years–

Niin miten vaikea on kysyä vaimolta illalla nukkumaan mennessä, että vieläkö antaisit minulle anteeksi?

How difficult it is in the evening before going to sleep, to ask my wife if she can forgive me.

Vaikka se on aina antanut minulle anteeksi, kun olen kysynyt.

Even though every time I've asked, she has forgiven me.

Niin siitä huolimatta on vaikea kysyä, että vieläkö tämmöisenä saisi uskoa.

But regardless, it's so difficult to ask, "Can I believe as I am?"

No, mikä siinä vastustaa?

Well, what's the problem?

Liha.

The flesh.

Eli sielunvihollinen meidän lihamme kanssa liitossa olevana vaikuttaa siihen.

The enemy of the soul in unison with our flesh.

Tai jos on omalle murrosikäiselle pojalle sanonut sillä tavalla, joka ei ole ollenkaan oikein.

Or if we told our adolescent son something that isn't even correct.

Niin ei ole helppoa lähteä illalla käymään sen pojan huoneessa.

It's not easy to go to that boy's bedroom in the evening.

Mennä ja kysyä, että vieläkö isä saisi tämmöisenä uskoa kaikki anteeksi?

Then can I still believe as I am all these things forgiven?

Sielunvihollinen ei haluaisi, että sellaista tehdään kodissa.

The enemy of the soul would not like this to happen in a home.

Se haluaisi, että ne asiat jäisi korjaamatta.

He would like that all those matters would not be taken care of.

Että sitä jumalatonta menoa ei hylättäisi.

That this ungodly life would not be forsaken.

Te kyllä tiedätte minun kanssa, että mitkä ovat seuraukset.

And you know with me what the results are.

Minulla oli sellainen perisuomalainen suuri isä.

I had one of those traditional large fathers.

Se on nyt neljä vuotta, kun hän kuoli.

It's been four years since he passed away.

Kyllä minulla on parhaimmat muistot omasta isästäni.

I have the best memories of my father.

Tuo iso mies tuli aina minunkin luokseni ja kysyi, että–

That large man would come to me and ask:

Annatko Tuomas isälle kaikki synnit anteeksi?

"Tuomas, would you forgive your father all his sins?"

Se oli sellainen esimerkki uskovaisen miehen elämästä.

It was such an example of a believing man.

Tämmöinen koskettaa minua.

This touches me.

Uskovaisessakin kodissa eletään aivan sellaista kokonaista elämää.

And that would, in a believing family, that we will live this complete life.

Koska siellä iloitaan.

There where we could be joyful.

Mutta niin kuin siihen arkeen kuuluu, että siellä joskus riidelläänkin.

That arguing, which is also part of everyday life.

Mutta sitten siellä olisi hyvä näkyä se, että mikä on evankeliumin vaikutus?

It would also be good to see what is the effect of the gospel.

Miten se vaikuttaa isään?

How does it affect the father?

Että kun isä on ollut vähän pahalla päällä.

That when the father has been in a bad mood–

Mikä on evankeliumin vaikutus?

What's the effect of the gospel there?

Mitä tapahtuu tuossa isossa miehessä, kun äiti saarnaa sille kaikki synnit anteeksi?

What happens to that large man when the mother forgives all his sins?

Että kun siitä tulee vähän leppoisampi.

Because then he becomes softer.

Sellaisessa ilmapiirissä–

In such an environment–

Myös lapset, uskovaisen kodin lapset oppivat kilvoittelemaan.

There, the believing children learn how to endeavor.

He oppivat myöskin tämän armonkoulun opetussuunnitelman ensimmäisen kohdan asioita.

They learn the first parts of this curriculum.

Että synti kannattaa panna pois.

That it pays to put sin away.

Se kannattaa hyljätä.

And it pays to forsake it.

Siitä tulee hyvä mieli.

Then one feels good.

Ja sitten tämä toinen kohta oli–

The other part of this is?

Että armo opettaa siveästi, hurskaasti ja jumalisesti elämään.

That it teaches us to live soberly, righteously, and godly.

Minä ajattelen, että tämä tarkoittaa esimerkiksi uskovaisten ihmisten keskinäistä kanssakäymistä.

This applies to the interaction between believers.

Esimerkiksi ihan sitä, että miten tällaisessa kirkossa käyttäydytään.

For example, how do we behave ourselves in a church like this?

Toisia kunnioittaen ja arvostaen.

Respecting and honoring one another.

Ja ajattelisin, että esimerkiksi vanhojen ihmisten kunnioittaminen kuuluu tähän asiaan.

And honoring the elderly belongs into this category.

Nämä ovat tärkeitä asioita.

These are important matters.

Mutta kun meillä on paljon yhteisiä asioita.

And when we have the same issues.

Ja me olemme erilaisia ja ajattelemme eri tavalla.

We're different and think differently.

Niin tämän kaiken erilaisuuden keskellä on tällainen rakkaudesta nouseva kunnioitus.

From the middle of this difference, there is respect arising from love.

Rakkaudesta nouseva kunnioitus.

Respect arising from love.

Ja sitten on tällaisia käytännön asioita.

And also this matter of practicality.

Tyttöjen ja naisten pukeutumisasioita uskovien keskuudessa.

How the girls and women dress.

Ne on isoja asioita.

These are big issues.

Ja näissäkin asioissa opettaa Jumalan armo.

And the proper teacher in this is God's grace.

Eikä ainoastaan uskovaisten ihmisten keskuudessa, vaan myöskin suhtautumisessa epäuskoisiin ihmisiin.

But not only among believers, but how we relate to unbelievers.

Että vaikka olisi sellainen ihminen, joka on todella langennut suuriin synteihin.

If there is a person that had truly fallen into some great sins.

Jumalan armo opettaa meitä suhtautumaan kunnioittavasti myöskin heihin.

God's grace teaches us to approach or act honorably toward that person.

Minä olin omien poikieni kanssa Helsingissä kerran.

I was with my own boys in Helsinki once.

Ja käveltiin sitten yhdessä sitä yhtä sivukatua.

We walked along some side street.

Ja siellä yhden porttikongin sisällä istui hyvin pitkälle alkoholisoitunut mies.

In some entrance sat an alcoholic that was–

Likainen ja pitkä parta, hoitamaton.

Dirty and with an unkempt beard.

Ja siinä hänellä oli jalkojen välissä muovikassi, josta hän söi roskakorista löytämäänsä ruokaa.

And a backpack between his legs from which he ate food that he had gotten from the trash.

Minua jotenkin se näkymä järkytti.

This astonished me.

Niin minä pysäytin pojat siihen.

I stopped my boys.

Ja sanoin pojille:

And I told my boys:

Että tuo mies–

That this man–

On Jumalan silmissä yhtä arvokas kuin minä.

Is equally valuable in God's eyes as I am.

Se on Jumalalle yhtä arvokas kuin me olemme.

He is equally valuable to God as to us.

Se Jeesuksen esimerkki sieltä Sykarin kaivolta on kyllä opettavainen.

The teachings of Jesus from Sychar's well is instructive.

Kyllä Jeesus tiesi, miten se nainen eli elämäänsä.

Jesus knew how this woman lived her life.

Se oli vaihtanut miestä montakin kertaa.

She had been with several men.

Tässä on tarkalleen Jeesus tiesi, minkälaista naisesta oli kysymys.

Jesus knew what kind of a woman was in question.

Se oli siinä määrin huonomaineinen nainen.

She was a woman with a bad reputation.

Että kun opetuslapset tulivat siihen paikan päälle, niin ihmettelivät, että miten Jeesus voi puhua tuon naisen kanssa?

And so when the disciples came there, they wondered, how could Jesus talk to this woman?

Kun luette siitä tekstistä, miten ystävällisesti Jeesus puhuttelee tätä naista.

And when reading the text, we see in what a friendly manner Jesus spoke to this woman.

Huolimatta siitä, miten huonoa elämää hän oli elänyt.

Regardless of what a bad life she had lived.

Meillä uskovaisillakin ihmisillä saattaa olla sellainen vaara, että jos olemme varjeltuneet omassa elämässämme tällaisilta suurilta synneiltä.

There may be a temptation for us believers who have been protected from some of these greater sins.

Ja elämä sellaista kohtuullisen hyvää elämää.

And we may live a largely decent life.

Kaikki näyttää ulkopuolisesti olevan niinku kunnossa.

Everything appears from the outside to be in order.

Niin meidän onkin yhtäkkiä vaikea suhtautua sitten sellaiseen ihmiseen, jolla asiat ovat aivan kuin päälaellaan.

And then we have a hard time relating to someone whose matters are all upside down.

No, kun Jumala auttaisi, että meistä heijastuisi sitä armollisuutta, joka on Kristuksessa.

And may God allow that this grace would reflect from us.

Muistatteko, mikä aivan erityisesti fariseuksia ärsytti Jeesuksessa?

And what was it that irritated the Pharisees about Jesus?

Siitä, kun hän seurusteli syntisten kanssa.

The fact that he kept company with the sinners.

Raamatussa sanotaan näin, että siellä, missä on synti suureksi tullut–

The Bible says, where sin has become great–

Niin siellä on armo aivan ylenpalttinen.

There, grace is also great.

Armo hakeutuu juuri sinne, missä on suuria syntejä.

Grace goes there, where there are great sinners.

Siellä tarvitaan täydellistä Jumalan armoa.

There, the complete grace of God is needed.

Minä ajattelen ainakin omaa kohtaani, että tämä opetussuunnitelman toinen kohta on oikein tarpeellinen uskovaille.

I think this other part of this teaching here is very important to the believer.

Että aivan kuin tällaisessa ehkä enemmänkin ajalliseen elämään, elämän vanhurskauteen liittyvissä asioissa me tarvitsemme armon opetusta.

In this everyday life, we need this great teaching.

Ja sitten tämä kolmas kohta.

And this third part.

Eli tämä opettaa odottamaan. Täällä sanottiin näin: "Tämä opettaa odottamaan meidän lunastajamme Jeesuksen Kristuksen ilmestymistä."

It says here, looking for that blessed hope and the glorious appearing of the great God and our Savior, Jesus Christ.

Se siis opettaa valvomaan.

It teaches us to be ready.

Tästä valvomisesta minulla tulee aina mieleen entisestä työstäni eräs tilanne.

And this being ready reminds me of my old job.

Seisoin vartiossa varuskunnan portilla.

I was standing guard at a gate.

Oli huhtikuu.

There was a... April.

Ja minä olin siinä vartiossa jo seisonut kolme, neljä tuntia.

I had already stood guard for three to four hours.

Aurinko nousi.

And the sun came up.

Ja minua väsytti aivan valtavasti.

And I was really tired.

Minusta tuntui, että kun kukaan ei ole näkemässä–

And I was thinking that since nobody's watching–

Eikä kukaan varmaan tiedä.

And nobody would know.

Minä menen sinne vartiotupaan ja vaan saan aikaan nukkumaan.

I'm gonna go behind the guard shack and go to take a little sleep.

Kiusaus mennä nukkumaan oli aivan valtava!

The temptation to go to sleep was just incredibly great.

Tiedätte minkälainen rangaistus vartiorikoksesta on.

You know what the punishment is for breaking this, not standing on guard.

Jumalan lasten kilvoituksessa tässä vaelluksessa ja kilvoittelussa ruveta väsyttämään.

The child of God may in this endeavor become tired.

Ja niin on käynytkin, että on joku nukahtanut.

And so it has happened that someone has fallen asleep.

No mikä se meitä väsyttää?

What is it that makes us tired?

Syntihän se on, joka raskauttaa meidät.

This sin that exhausts us.

Ja saattaa valvomattomuuteen.

And makes us not stay awake.

Että ei jaksaisi valvoa omakohtaisessa uskon kilvoittelussa.

That we will not be able to stay awake in our own personal life of faith.

Minun vastaan kerran tuli uskovainen mies.

Once a believing man came toward me.

Keskusteltiin siinä ensin kaikesta ajallisesta.

First, we talked about everyday things.

Sitten se mies totesi minulle, että kyllä hänen uskon kilvoituksensa on nyt sellaisessa mallissa, että hän ei kyllä jaksa enää kilvoitella.

And then he revealed to me that his life of faith is such that he cannot endeavor any longer.

Että ei tästä tule yhtään mitään.

That nothing's going to become of it.

Hän ei jaksa enää kilvoitella, kun hän on niin syntinen.

That he cannot endeavor any longer because he's so sinful.

No, siinä keskusteltiin vielä jonkin aikaa.

So we talked a little longer.

Ja Jumala auttoi meitä.

And God helped us.

Siunasimme toisiamme ja–

We blessed one another.

Ja sitten vielä löimme aivan kuin kättä päälle, että kilvoitellaan vielä.

And we put our hands together and we said, "Let's endeavor a while."

Ei luovuta.

That we're not going to give up.

Vaikka sielunvihollinen neuvoisi heittämään uskon pois.

Even though the enemy of the soul would say to throw away faith.

Muistatte sen vertauksen kymmenestä neitsyestä.

Remember that parable of the ten virgins?

Siinä vertauksessahan kaikki kymmenen nukahtivat.

In this parable, all ten fell asleep.

Kun sulhasen tuleminen viipyi.

When the bridegroom tarried.

Ja sitten ne nousivat ylös.

Then they awoke.

Kuulivat, että nyt sulhanen tulee.

That now the bridegroom is coming.

He ruvettiin valmistelemaan lamppuun tulta.

And they started preparing the lamps.

Viisi neitseä huomasivat, että heiltä loppuu öljy.

And then the foolish virgins seen that they're running out of oil.

Ja kun he sitten lähtevät ostamaan sitä öljyä–

And when they went to buy some oil–

Niin ylkä tuli ja he jäivät toista aiemmin ulos.

The bridegroom came, and they were left from the wedding festival.

Tapahtui korjaamaton vahinko.

Then happened something that could not be repaired.

Valvoa mun, Jeesus, auta, lauletaan yhdessä laulussa.

Oh, help me stay awake, Jesus, it says in one song.

Eli Jeesus Kristus on se, joka meitä auttaa valvomaan.

It's Jesus Christ that helps us to stay awake.

Raamatussa sanotaan: Kuinka Jeesus kutsuu luokseen uupuneita, raskautettuja.

The Bible says Jesus calls those who are languishing or downtrodden.

Ja lupaa, että minä tahdon teitä virvoittaa.

And promises that I will refresh you.

Ja mitä se käytännössä tarkoittaa?

What does this mean in practice?

Jumalan valtakunnassa.

That in God's kingdom–

Kristuksen seurakunta on Kristuksen ruumis.

So this congregation of Christ is the body of Christ.

Jumalan valtakunnassa kuuluu vieläkin tämä Kristuksen kutsu.

And in God's kingdom, this call of Christ is still heard.

Että tulkaa minun tyköni kaikki, jotka olette kuormien uuvuttamat ja raskautetut.

Come to me, all you who are heavy laden or burdened.

Kristuksen seurakunnassa on elävä evankeliumi.

In the Christ congregation, there is the living gospel.

Joka vapauttaa kuormien ja taakkojen alla.

Which frees us from under our burden.

Minulla on omakohtainenkin kokemus nuoruudesta.

I have a personal experience from my youth.

Minkälaista oli elää pitkä aika–

What it was like to live for a long time?

Oli huonoja asioita kun–

When there were bad matters on my conscience.

Se oli vaikea vaihe.

It was a difficult stage.

Kun ei illalla tullut unta, kun menin nukkumaan.

When sleep would not come in the evening when I was going to sleep.

Mutta sitten minä en kyllä koskaan unohda sitä, kun minut vapautettiin niiden kuormien alta.

And I will never forget when I was free from those burdens.

Se oli syksyinen lokakuun ilta.

It was fall.

Muistan, kun astuin siitä talosta ulos.

I remember when I stepped from that house.

Jossa olin saanut asiani puhua.

Where I had been able to speak about my matters.

Ja siinä portailla seisoin ja iloitsin siitä vapaudesta.

And I stood there on the porch, and I rejoiced for that freedom.

Jonka Jumala oli minut vapauttanut evankeliumin kautta.

For God had freed me through the gospel.

Ja se kokemus aivan kuin vieläkin kantaa.

That experience, it carries me still.

Että kun on tullut uusia asioita–

When new matters have come–

Niin on halunnut panna ne pois.

And I wanted to put them away.

Että ei joutuisi aivan kuin takaisin.

That I would not return to that–

Siihen sumuun, jossa silloin olin.

Into that fog that I traveled in.

Jos täällä seuroissa on joku, joka kantaa sydämellään huonoja asioita.

If there is someone here at the services who carries bad matters on your heart.

Mä aivan lämpimästi suosittelen, että rukoile Jumalaa, että saisit itsellesi sellaisen saattomiehen.

I would warmly recommend that you would seek out an escort.

Sellaisen suljetun astian.

Such a sealed vessel.

Jolle voisit puhua asiasi.

To whom you could speak of your matters.

Ja pääsisit vapaaksi.

And then you could be freed.

Silloin vihollinen saattaa sanoa, että–

The enemy of the soul may say:

Ei, että sinun asioita voi kenellekään puhua.

That your matters can't be spoken.

Ei kukaan ymmärrä sinua.

No one would understand.

Mutta se valehtelee.

But he lies.

Se on aina valehdellut.

He has always lied.

Se on sen tehtävä.

That's his job.

Että jos Kristus oli täynnä armoa ja totuutta–

If Christ was full of truth and grace.

No, mitä on sielunvihollinen?

What is the enemy of the soul?

Se on täynnä armottomuutta–

It's full of lack of grace.

Ja valhetta.

And lies.

Se on vastakohta Kristukselle.

Is the opposite of Christ.

Sitä se on ollut ja sitä se tulee aina olemaan.

That's what he has been and will always be.

Ja sitä vastaan taistellaan ainoastaan evankeliumin voimalla.

That we fight against only with the power of the gospel.

Veljet ja sisaret.

Brothers and sisters.

Tänä iltana näissä seuroissa on puhuttu armosta.

Here at this evening's service, we have spoken of grace.

Ja sen ei tarvitse jäädä aivan tällaisiksi yläkäsitteeksi.

It doesn't need to have the–

Sanaksi.

It shouldn't be just a phrase.

Vaan se saisi jotenkin tulla aivan osumaan kohti.

That it could have come towards you.

Ja sinä saisit sen aivan henkilökohtaisesti omistaa.

That you can personally own it.

Ja tuntea, että se kuuluu minulle.

And can you experience that it belongs to me?

Että Kristus on sen minulle valmistanut.

That Christ has prepared it for me.

Ja minä saan sen uskolla omistaa.

That I can own it with true faith.

Usko synnit, kiusaukset ja epäilykset anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Believe your sins, temptations, and doubts forgiven in Jesus' name and blood.

Ja tämän armon varassa meitä neuvotaan, että älä tee mitään.

And with His grace, we are instructed not to do anything.

Älä yritä korjata sitä jotenkin omilla tekemisilläsi.

Don't try to repair it with your own doings.

Nimittäin heti, jos siihen vähänkään sotkeutuu jotakin meistä omasta–

As soon as something of our own is mixed into it.

Niin se on väärin.

Then it becomes wrong.

Siinä Siionin laulussa sanotaan, että: vaan siihen älköön sattuko nyt mitään omasta.

In that song of Zion, it says that nothing of your own would become attached to it.

Vaan Herra meitä auttakoon elämään armosta.

That the Lord would help us live only through grace.

Minäkin haluan vielä lopuksi kysyä, että–

I would also like to ask in conclusion–

Että minäkin voin uskoa?

Can I also believe?

Yksikään saarnamies ei tule saarnaamalla autuaaksi.

A preacher does not become saved through preaching.

Tai vasta joskus tuntuu, että tässä tehtävässä on sellaisia kiusauksia.

But rather it feels like in this duty, there are those temptations.

Että mitenkähän tässä oikein käy?

That how is it going to really go?

Se on kuulkaa hyvä asia, että sanan palvelijana saa olla Jumalan lasten hoidossa.

It is good that as a servant of Word, I can be in the care of God's children.

Että kun mä tänne Amerikkaan lähdin, niin mä ajattelin...

When I left for America, I thought...

Että mä menen sinne tunnustamaan uskoni.

That I'll go there to confess my faith.

Ja jos mä väärin uskon, niin ne neuvovat minua.

That if I'm not believing correctly, that they would instruct me.

Puhujat tälle paikalle nousevat tunnustamaan uskonsa.

The preachers, when they come here, they come to confess their faith.

Suu auki, olla uskossa.

We believe with our mouth open.

Näin me nytkin saamme jäädä uskomaan.

And so now we can remain believing.

Jeesuksen nimeen. Aamen.

In Jesus name, Amen.

Sitten minä haluan vielä kertoa Suomen terveisiä.

First, and I'd also like to bring greetings from Finland.

Me lähdimme tänne suoraan Suomen suviseuroista.

We came here straight from the Finnish summer services.

Suviseuroissa oli kauniit ilmat.

There was beautiful weather.

Se oli varmasti valtavan suuri asia.

It was a big matter.

Ne oli hyvin järjestetty.

The services were well organized.

Organisaatio oli aivan huippuhyvä.

The organization was magnificent.

Sitten siellä oli uusi teltta.

And there was also a new tent.

Mutta ei niitä seuroja olisi kannattanut järjestää, jos ei siellä ollut elävä evankeliumi.

They would not have paid to organize the services if there was not the living gospel.

Minä sanoinkin siinä jollekin, että en minä tänne lentokentälle olisi tullut, jos täällä ei olisi seuroja.

I told someone I would not have come to this airport if there were not services.

Jumala sillä avasi sanaansa.

God opened his word there.

Ja uskovaiset iloitsivat siitä, että saa uskoa.

And the believers were joyous that they could believe.

Väkeäkin oli paikalla.

The amount of people there.

Lauantaina niitä oli kaikkiaan noin kuusikymmentäkaksituhatta.

And then on Saturday, there was altogether sixty-two thousand people.

Suomessa niistä suviseuroista ja muistakin seuroista jotenkin näkee, että on työn aika.

From the summer services, it can be seen that it is a time of work.

Uskovaiset mielellään ja innolla järjestävät seuroja.

Believers willingly and enthusiastically organize services.

Vaikka totta on sekin, että joskus väsytään.

But though it's true that one sometimes gets tired.

Joskus vähän riidellään.

And sometimes argue.

Mutta sitten annetaan anteeksi.

Again, we forgive one another.

Se on oikea perhe-elämä.

This is like a true family life.

Ja sellaisena se saa elää, kun on Jumalan valtakunta.

And so we can live when we are in the Kingdom of God.

Suviseuroissa meidät on rakkaan vaimoni kanssa kävi nyppimässä hihasta monet, monet kymmenet ihmiset.

Many tens of people came to my wife and I.

He tiesivät, että me ollaan tulossa tänne.

They knew that we were coming here.

Ja jotenkin osasin välittää niitten ihmisten kasvoilta sen ilmeen, kun ne lähetti terveisiä.

And I could tell from their look that when they gave greetings to send here.

Ne oli todellisia terveisiä.

They were true greetings.

Jumala varjelkoon meitä yhteisössä ja veljellisessä rakkaudessa.

May God protect us in this united faith.

Että oltiin sitten valtameren kummalla puolella tahansa.

Regardless of what side of the ocean we are at.

Niin valtakunta on yhteinen.

The kingdom is the same.

Ja Pyhän Hengen kautta me olemme aina yhtä.

And through the Holy Spirit, we are all one.

Ja se, mikä täällä on aivan erityisesti saatu kokea.

Which we have been able to especially experience here.

Kuinka henki on sama.

How the spirit is the same.

Siitä on aivan erityisesti ilo.

Of this, we have especially rejoiced.

Hiljennymme vielä rukoukseen.

We'll close in prayer.

Rakas Taivaallinen Isä.

Dear Heavenly Father.

Me kiitämme sinua sanastasi.

Thank you for thy Word.

Että kun meillä on seurat.

That when we have had services.

Ja me saamme avata Raamatun.

We are able to open the Bible.

Että sinä olet nähnyt hyväksi tallentaa pyhiä kirjoituksia.

That you have seen it fit to save your holy writings.

Ja sitten me kiitämme sinua siitä, että sinä Pyhän Henkesi kautta haluat tehdä sen eläväksi.

We want to thank you that through Your Holy Spirit, you want to make it come alive.

Että me sen äärellä–

That when we are in front of it–

Voisimme tuntea osallisuutta siinä suuressa seurakunnassa, joka sinulla on täällä maan päällä.

We can feel as participants of that great congregation you have here on this earth.

Me pyydämme, Isä, että varjelisit meitä tässä osallisuudessa.

We ask, God, that you would protect us in this.

Ja aivan kuin taluttamalla taluttaisit meidät kotiin saakka.

And hold us by the hand to heaven, home.

Taivaaseen me haluaisimme tulla.

To heaven is where we want to be.

Sinä olet, Isä, luvannut, että siellä on hyvä olla.

You have promised that it would be good to be there.

Ja siellä ei ole enää syntiä eikä synnin vaivoja.

There is not sin or the trouble of sin.

Varjele meidät lapsenasi.

Protect us as children.

Jeesuksen nimeen. Aamen.

In Jesus name. Amen.